Raamattu OnLine

Jesaja 13

vanha testamentti

  1. 1 Ennussana Babylonista. Tämän sai näyssä Jesaja, Amosin poika.
  2. 2 Pystyttäkää paljaalle vuorenlaelle merkkiviiri, korottakaa äänenne, huutakaa sotureille, viittokaa heitä käymään sisälle ylhäisten porteista.
  3. 3 Minä, Herra, olen antanut käskyn sotureille, jotka ovat minulle pyhitetyt, vihani aseiksi olen kutsunut omat sankarini. Minun mahtini on heidän ylpeytenään.
  4. 4 Kuule! Vuorilta kantautuu ääniä. Kuule! Niin kuin väkijoukon ääni, kokoontuvien kansanheimojen ääni, kokonaisten valtakuntien kohina! Herra Sebaot järjestää joukkonsa taisteluun.
  5. 5 Kaukaisesta maasta, taivaanrannan ääreltä he saapuvat, Herra ja hänen vihansa aseet, hävittämään koko maan.
  6. 6 Itkekää ja vaikeroikaa! Herran päivä on lähellä. Kaiken lyö Korkein maan tasalle.
  7. 7 Sen tähden herpoaa jokainen käsi ja jokainen sydän jähmettyy.
  8. 8 Kaikki säikähtävät, ihmiset joutuvat tuskan kouristusten valtaan, he vääntelehtivät kuin synnyttäjä, katselevat hämmentyneinä toisiaan, heidän kasvoillaan liekehtii kauhu.
  9. 9 Herran päivä tulee ankarana, täynnä raivoa ja hehkuvaa vihaa, se muuttaa maan autioksi ja hävittää sen syntiset asukkaat.
  10. 10 Taivaan tähdet ja tähtikuviot kieltävät silloin valonsa loiston. Pimeänä nousee aurinko, eikä kuu säteile valoa.
  11. 11 Minä, Herra, vaadin maailman tilille pahuudestaan ja jumalattomat synneistään. Minä teen lopun röyhkeiden ylimielisyydestä, painan maahan väkivaltaisten ylpeyden,
  12. 12 ja ihmisiä on oleva vähemmän kuin puhdasta kultaa, vähemmän kuin Ofirin jalokultaa.
  13. 13 Sen tähden taivaat järisevät ja maa järkkyy sijoiltaan Herran Sebaotin suuttumuksen vuoksi hänen vihansa päivänä.
  14. 14 Kuin pakosalle ajetut gasellit, kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, niin kukin karkaa oman kansansa luo ja pakenee omaan maahansa.
  15. 15 Jokainen, joka tavoitetaan, lävistetään, jokainen, joka saadaan kiinni, kaatuu miekkaan.
  16. 16 Heidän sylilapsensa lyödään murskaksi heidän silmiensä edessä, heidän talonsa ryöstetään ja naiset raiskataan.
  17. 17 Minä yllytän heidän kimppuunsa meedialaiset, jotka eivät hopeaa huoli eivätkä kultaa kumarra.
  18. 18 Heidän jousensa kaatavat nuorukaiset. Kohdun hedelmää he eivät sääli, eivät armahda lasta.
  19. 19 Niin käy Babylonin, kuningaskuntien kruunun, kaldealaisten ylpeyden ja ihmeen, kuten kävi Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala pyyhkäisi pois.
  20. 20 Koskaan siellä ei asuta, se jää autioksi polvesta polveen. Ei arabi pystytä sinne telttaansa, ei yksikään paimen lepuuta siellä laumaansa.
  21. 21 Vain aavikon eläimet siellä lepäilevät, huuhkajat pesivät huoneissa, strutsit ovat asettuneet taloksi ja villivuohet hyppelevät talojen välissä.
  22. 22 Sakaalit ulvovat sen palatseissa, huvilinnoissa kaikuu hyeenan nauru. Babylonin hetki on lähellä, sen päivät ovat käyneet vähiin.